Makoilen hotellihuoneessa ja katson sivusilmällä televisiota. Televisiosta tulee Paluu alttarille. En jaksa keskittyä.

Helsinki. Mukava olla pitkästä aikaa kaukana Vaasasta. Viimeksi olen ollut näin pitkään pois Vaasasta viime kesänä, vaikka eihän tämä kahden yön reissu kovin pitkä ole. Parin viikon sisään pitäisi tulla tänne uudestaan – luultavasti kahdesti saman viikon aikana. Ensi viikolla on Steelfest ja Hyvinkää. Reissujen kuukausi, hei hei rahat. Päivärahat ei lohduta.

Vaikka makaankin yksin hotellihuoneessa, tunnen olevani vapaa. Tunnen, että kuulun tänne. Hassua, sillä sama fiilis tulee myös Turussa ja joskus harvoin Tampereella. Ajatus Vaasaan paluusta ahdistaa. Ehkä olisi aika nostaa kytkintä ja kokeilla, miten elämä kantaa? Toisaalta miksi muuttaa työttömyyteen? Mitä sellaista oikeasti osaan tai millaisia ominaisuuksia minulla on, jonka avulla edes voisin työllistyä? Pelottaa.

Ei elämä voi näinkään jatkua. Ehkä oikeasti kuulun jonnekin muualle, esimerkiksi tänne Helsinkiin. Ehkä tarvitsen uuden alun. Toisaalta onhan täällä vanhoja opiskelukavereita, tuttavia ja sukulaisia, joten ei täällä tarvitse täysin yksin aloittaa.

Viimeiset pari viikkoa ovat muutenkin olleet sekavia. Ajatukset ja fiilikset ovat menneet laidasta laitaan: töissä vapaampi ja kevyempi fiilis, ylienergisyys. Kotona tajuan olevani yksin, häpeäväni itseäni ja käytöstäni. Löydän itseni sohvalta kippurassa ja sekavat ajatukset valtaavat mielen. Viikonloput eivät ole olleet sen helpompia.

Viimeiset kaksi viikonloppua ovat menneet taas tuttuun tyyliin. Perjantaina keikalle, lauantaina nukutaan edellisen illan väsymystä pois. Olen yksin koko viikonlopun. Maanantai ja kaikki alkaa alusta. Katson peilistä itseäni ja tiedän olevani läski. Polvi vihoittelee ja estää liikunnan, huonot elämäntavat pilaa peilikuvan. Yritän sietää tilannetta parhaalla mahdollisella tavalla.

Kuulin tutun lähteneen tästä maailmasta. Tietenkin se pisti miettimään asioita. Ymmärsin, että itselläni on vielä mahdollisuus eivätkä asiat ole niin huonosti, ettenkö voisi asioitani muuttaa paremmaksi.

Karski mies itkee televisiossa ja lukee kauniita asioita vaimostaan. Liikutun itsekin. Olisipa minullakin elämässäni ihminen, joka lukisi yhtä kauniita asioita. 

Share: