Minä vihaan vappua.

Vappu on aina ollut joulun ohella minulle yksi vastenmielisimmistä juhlista. Joulua vihaan siksi, että se on pakotettu perhejuhla eikä sitä voi millään välttää. Jouluna haluaisin olla vain rauhassa kotona, juoda punkkua ja nauttia yksin pimeydestä ja rauhasta. Vappuaatto on taas pakotettu sosiaalinen juhla, jolloin kaikilla pitäisi olla kivaa ja menossa. Vappupäivänä pitäisi darrasta huolimatta mennä torille ihmismassan keskelle hattaroiden, paistettujen muikkujen, metrilakritsin ja ilmapallojen keskelle.

En oikeastaan tiedä, mistä vappuinhoni kumpuaa. Muistaakseni lapsuuden vaput olivat ihan kivoja – kai? En pahemmin muista lapsuuttani, joten vaikea sanoa. Sen muistan, että paappani kuoli vappuaattona 2001. Emme olleet läheisiä, joten kovin suuresti asia ei koskettanut. Muistan katselleeni Botnia-TV:n chattia samalla, kun kuulin tuon uutisen. Isäni oli pyytänyt piirtämään paapalle jotain kivaa, mutta koskaan en ehtinyt sitä antamaan. Piirustukessa oli värikkäitä perhosia ja nurmikko. Myöhemmin revin ja heitin sen roskiin. En tiedä, miksi tuokin on jäänyt mieleeni.

Teininä muistan vapun olleen vähän väkinäistä. Pakko oli mennä vapputorille, vaikka ihmismassat ahdistivat jo silloin ja aika yksin sain olla. Muut olivat omien parhaiden kavereidensa tai kaveriporukoidensa kanssa, minulla sellaisia ei koskaan ole ollut. Myöhemmällä teini-iällä ratkaisin vappuongelmat riipaisemalla kännit, jolloin ulkopuolisuus ei tuntunut niin pahalta. Kännissä sitä onkin tullut oltua vappuna:

  • Vappu 2008: täysi-ikäisen kaverin kanssa joimme kännit hänen ostamillaan juomilla, sillä olin neljä kuukautta vajaa 18-vuotias. Kävimme Hoviskalla ja päädyin toisen kaverin luo yöksi, kun en jaksanut pyöräillä kotiin. Muistan, ettei minulla mitenkään kiva fiilis kaikesta huolimatta ollut
  • Vappu 2009: vappuaaton sain olla töissä iltavuorossa. Vanhempani ihmettelivät, miksen mennyt töiden jälkeen muiden nuorten mukana baariin. Ei kiinnostanut, kun hyvällä tekosyyllä sai olla kotona. Seuraavana päivänä kävin kyllä baarissa.
  • Vappu 2010: ensimmäinen opiskelijawappu ja sen mukaiset olikin ne viisi päivää putkeen seitinohkasessa ja välillä ihan  kunnolla päissään. Olikohan silloin viidet sitsit ja jatkot päälle? Olin vappupäivänä kirjoittanut Facebookiin päivityksen ”Mä kuolen. Ehkä illalla sitten uuteen nousuun (tähtään ainakin sinne Topeliuksen lakitukseen).” Vappupäivänä päätin, etten ikinä enää riipaise wappuputkea. Tämä lupaus piti.
  • Vappu 2011: silloisen poikaystävän kanssa Tampereella. Yritin, mutta en pystynyt juhlimaan. Pikkukännissä jäin hänen sänkyynsä tasoittamaan paniikkikohtausta ja nukkumaan. Ei kovin riemukas vappu.
  • Vappu 2012: uusi yritys Tampere-vapusta. Kännissä, mutta ilman paniikkikohtausta. Ainakin jossain pystybaarissa Hämeenkadun itäpäässä kävimme sekä Roosterissa soitin teekkareille suutani. Ei sen tarkempaa muistikuvaa, mutta kai oli ihan kivaa? Taisimme darrassa käydä vappubrunssilla.
  • Vappu 2013: en muista, mutta olin taas päissäni, tällä kertaa Vaasassa. Facebookissa oli opiskelukaverini seinäkirjoitus 1.5.2013 ”Piia, anna jotain elonmerkkejä. 🙂 Oliko kova meno Fontanassa?” Ilmeisesti oli kova meno gigalaisten kanssa. Kai?
  • Vappu 2014: isotretinoiinikuurin takia selvinpäin. Ainakin piknikillä ja ainejärjestöhuoneella tuli vappuaatto vietettyä. Yhden lasin viiniä join, tästä on kuvallinen todiste, sillä valokuvasin koko vappuaaton. Vappupäivänä en kai tehnyt mitään  ihmeellistä, mutta vapputorille en mennyt. Olisiko ollut vappupiknik Onkilahden rannassa? 
  • Vappu 2015: taas mentiin iltapäivästä saakka. Tyhjennettiin rommipullon jämät, vietettiin ainejärjestöhuoneella klo 23 saakka ja Fontanaan ihmismassan keskelle vittuuntumaan. Kaveri unohti kotiavaimet ainejärjestöhuoneelle ja vietti yön sohvallamme. Seuraavana päivänä grillattiin ja katsottiin lätkää.
  • Vappu 2016: valmistujaiset. Ainoa onnellinen vappu, jonka olen juhlinut. Etkot minun luonani ja jatkot Barrellissa. Toki tuli taas mokailtua ja haastettua naapuripöydän urpon kanssa riitaa. Seuraavana päivänä kuolemadarra. Päässä soi Roope Salmisen & Koirien Madafakin darra.

Niin, mitä sitten tänä vuonna? Istun yksin sohvalla, ulkona sataa lunta. Ei enää baareja, joihin voisin yksin mennä eikä sellaisia kavereita Vaasassa, jotka huolisivat vappuseuraksi. Viiniä en jaksanut ostaa enkä skumppapulloa avata itselleni. Vituttaa ja masentaa. En varmaan jaksa riipaista kalsarikännejäkään, mutta varmuuden vuoksi kävin suihkussa pesemässä hiukset. Ei sitä tiedä, jos sittenkin jaksaisikin lähteä jonnekin yksille.

Masentava fiilis. Juuri tämän yksinäisyyden takia vihaan vappua enkä jaksa olla sosiaalisessa mediassa. Masentaa katsella, kuinka muilla on kivaa ja itse ryven itsesäälissä. Minulla se vappukiva on aina ollut väkinäistä ja kännillä tuotettua. Takatalven takia ei viitsi edes mennä ulos. Vappupäivä on perseestä, sillä ahdistun suurissa ihmismassoissa. En edes tiedä saanko itseäni sohvalta ylös.

Voisin joka vuosi skipata tämän juhlan yli. Kunhan vain selviän tämän illan, olen voiton puolella…

Share: